Historia ja yhteiskuntaoppi
Ryhmätehtävät:

1. Miten TVT:tä voi hyödyntää tunti-, vertais- tai kurssiarvioinnissa?

- kurssipalautteen kerääminen opettajalle esim. Wilmalla
- verkossa julkaistujen ryhmätöiden tai muiden tuotosten kommentointi opiskelijakollegoiden toimesta
- oppimispäiväkirja netissä


2.    Miten tietokoneita / digivälineitä voi käyttää opetuksen tukena?  Miten   BYOD- ajatusta (Bring your own device) voi hyödyntää opetuksen  tukena?

- tehtävien vastausten tai ryhmätöiden tiedonhaku omilla mobiililaitteilla
- verkossa olevien ohjelmien tai alustojen hyödyntäminen kurssitöissä, esim. Google docs, Prezi, Office 365, blogialustat
- tiedostojen jako opiskelijoiden kesken edellämainitujen ohjelmien avulla
- ajankohtaisten tietojen haku esim. yhteiskuntaopissa ja taloustiedossa
- tehtävien teko ja palautus esim. Moodleen


3. Kerätkää hyviä vinkkejä ja ehdotuksia seuraavista
- ohjelmat / appsit / sovellukset

- kun youtube videon osoitteeseen, kohdan "www." jälkeen kirjoittaa "lataa" keskelle osoitetta, aukeaa sivusto jonka kautta voi videon tai äänen tallettaa haluamassaan formaatissa. Talletetun videon voi upottaa esim powerpointtiin

- netistä löytyvällä "yle areena lataaja" -ohjelmalla voi tallettaa omalle koneelle Yle Areenan ohjelmia


- oppikirjan tuottajien materiaalit / oppimisympäristöt
- verkkosivut, videokanavat / kuvapankit
- wikimedia commonsissa on paljon hyviä kuvia
- creative commons on myös hyviä tekijänoikeuksista vapaita kuvia

- some, oppimispohjat (moodle, pedanet jne) ja pilvipalvelut
Google Docs, Prezi, Office 365

4. Mitä uusia ajatuksia, ideoita ja kysymyksiä nousi Annen esityksestä?

- linkkilistat vaativat jatkuvaa ylläpitoa, koska osoitteet muuttuvat koko ajan. Joskus on helpompaa etsiä sivu Googlesta tai syöttää muistista suora osoite.
On paljon suhteellisen pysyviä sivustoja ja jos sisällöt muuttavat paikasta toiseen, osa muutoista sisältää uudelleenohjauksen. 

Sosiaalisten kirjanmerkkien eräs hyvä ominaisuus on, että linkkilistan hallinnointi tapahtuu yhdessä ainoassa paikassa. Samat linkit voivat kuulua useille listoille ja ne voi linkittää kurssiaineistoihin. 

Linkkilista sinällään ei ole itsetarkoitus. Jos opiskelijalla on riittävä kyky itsenäisesti suodattaa Google-hakujen loputtomista tuloksista hyvät verkkolähteet, ei listoja kannata koota.

Oma kokemukseni on, että opiskelija noukkii Google-haun ensimmäisen sivun tulokset. Sosiaalisissa kirjanmerkeissä linkkin voi lisätä selityksiä. Opettaja voi kommentoida lähdettä ja sitä, mikä sisällön tausta ja kytkös muihin lähteisiin on. Lukiolaisille on hyvä tarjoilla myös vieraskielisiä lähteitä, joita he eivät välttämättä itsenäisesti löydä.

-erilaisia mahdollisia ohjelma- ja alustaformaatteja on todella paljon: mistä tietää mikä on oikeasti hyvä ja missä on juuri itselle sopivia ominaisuuksia?
Lyöttäytyminen yhteen kokeneempien kanssa ja neuvon kysyminen auttaa. 

Monelle voi riittää oppilaitoksen tarjoama sähköinen oppimisympäristö ominaisuuksineen. Jos avoin verkko aiheuttaa ahdistusta, mutta haluaa silti tarjota opiskelijoille mahdollisuuden rakentaa henkilökohtainen oppimisympäristö, kannattaa vinkata opiskelublogin perustamista: Blogger tai Wordpress. Oppilaitoksen sähköisen oppimisympäristön ongelma on (toivottavasti tämä ongelma poistuu), että se sulkeutuu, kun koulu loppuu. Varsinkin oppiaineesta innostunut opiskelija, joka aikoo jatkaa opintoja kyseisessä aineessa, hyötyy siitä, että tekee sähköiset muistiinpanot samaan paikkaan useita vuosia.

-lukiossa on piilo-opetussuunnitelmana ylioppilaskirjoitukset. Pakollisilla ja syventävillä kursseilla on siitä syystä hankalaa ja uskaliasta kokeilla uusia juttuja. Kokeilut sopivat parhaiten soveltaville,  - itse keksityille kursseille.
Asioita voi oppia monella tavalla tavoitteista tinkimättä. Mitä kompetensseja ylioppilastutkinnossa tarvitaan? Opitun näyttäminen on muutakin, kuin sisältöjen toistamista sellaisena, kuin ne ovat oppikirjoissa tai muistiinpanoissa. Ylioppilaskoe kulkee suuntaan, jossa se ei enää ole muistamiskoe.

Opetusteknologiaa on niin pitkään käytetty oppimisen tukena, ettei kyse ole pelkistä yksittäisistä riskialttiista kokeiluista. Aihe on ollut jo vuosikausia myös yliopistollisena oppiaineena. Väitöskirjoja löytyy lukuisia. Hyviä toimintamalleja on sekä koulutusta.

Aiheesta koottua tietoa mm. http://edu.fi/tvt_opetuksessa ja http://www10.edu.fi/kenguru/

KIELA-hanke Helsingissä on esimerkiksi tuottanut käytännönläheisen menetelmäoppaan http://kiela.meke.wikispaces.net/home menetelmäviuhkan voi ladata http://kiela.meke.wikispaces.net/Menetelm%C3%A4viuhka

Osaava-ohjelmassa on kerätty menetelmäkortteja, lukio: http://www.peda.net/openkortti/search/metadata/3

OPH on julkaissut menetelmien keruuseen tietokannan Hyvät käytännöt, lukio-hakusanalla:
https://hyvatkaytannot.oph.fi/kohderyhma/4/

LeMill-verkkopalvelu kokoaa sekä työkaluja että menetelmiä opetukseen, hakusanalla lukio:
http://lemill.net/search?q=lukio

-toisaalta sähköisten yo-kirjoitusten tulo (joiden todellisesta sisällöstä ja menetelmistä ei kellään vielä ole varmaa tietoa) pakottaa opettajat kursseillaan sähköisten välineiden ja alustojen käyttöön.

Olisi erittäin tärkeää päästä pakon ilmapiiristä eteenpäin. Opettajan ei pitäisi ottaa yksin raskasta taakkaa kaiken muun päälle, että tämäkin vielä, vaan liittoutua kollegoitten kanssa kehittämään ratkaisuja. Vastuuta ja mahdollisuuksien tarjoamista oppijoille, opettajan ei tarvitse tehdä edeltä kaikkea vaan luoda puitteet ja opastaa matkalle.