Authors

Latest text of pad uu54dS2Rr9
Saved Oct 19, 2013
Englanti
Ryhmätehtävät:
 
1. Miten TVT:tä voi hyödyntää tunti-, vertais- tai kurssiarvioinnissa?
 
-  Wilman aktiivinen  käyttö palautteen antamisessa
-  EA5 kulttuurikurssin kirja-arvostelut suoraan Moodleen muiden arvioitavaksi
- sanakokeita moodleen (tenttityökalulla)
-  kurssi Facebook -ryhmänä
 
 
 
2.    Miten tietokoneita / digivälineitä voi käyttää opetuksen tukena?  Miten   BYOD- ajatusta (Bring your own device) voi hyödyntää opetuksen  tukena?
 
-  tiedonhaussa tietenkin
-  säännöllinen, tietyn blogin seuraaminen oppimistehtävänä, kurssin lopulla tiivistelma siitä, mitä jäi käteen  (Hbl:ssä ruotsinopetukseen sopivia blogeja otsakkeen ÖVRIGA BLOGGAR alla, esim. ruotsinkielisten lukioiden omia oppilas/opettaja blogeja Suomesta)
-   sanaston / kieliopin tarkastaminen verkkosivustoilta 
-   kulttuurikurssin kirja-arviointi oppimispäiväkirjana Moodleen/pilveen , koko lukukokemuksen ajan blogina, jota opettaja/ja opiskelijakaverit voivat kommentoida
 
3. Kerätkää hyviä vinkkejä ja ehdotuksia seuraavista
- ohjelmat / appsit / sovellukset
- oppikirjan tuottajien materiaalit / oppimisympäristöt
- verkkosivut, videokanavat / kuvapankit
- some, oppimispohjat (moodle, pedanet jne) ja pilvipalvelut
 
-  Flashcards  sanastopeli (Nokia Lumia)
-  TuneIn  -radiokanavat all over the world
-  podcastit
-  free rice
-  WSOY:n Profiles -sarjan lisennssin takana olevat sähköiset materiaalit ovat hyväksi todettuja
-  on-line dictionaries
-  word - clip art -sivusto
 
 
 
4. Mitä uusia ajatuksia, ideoita ja kysymyksiä nousi Annen esityksestä?
 
- yhteisen materiaalipankin kerääminen kursseittain, videonpätkiä tietoiskuja, kulttuuritaustaa, musiikkia jne
_- materiaalin runsaus ahdistaa -  kuka neuvoisi noviisia: mikä on helppo yksinkertainen ja PYSYVÄ paketti opeteltavaksi
Tarmo Toikkasen ja Eija Kallialan kirja Sosiaalinen media opetuksessa on hyvä aloituspaketti. Siinä esitellään pitkään opetuskäytössä olleita sosiaalisen median palveluita (ensimmäisessä painoksessa vähän eri palveluita kuin toisessa painoksessa). Kirjassa on ryhmitelty somepalvelut kuuteen ryhmään: kirjoittaminen ja julkaisu, yhteistyö, multimedia, viestintä, sosiaaliset verkostot ja ajan tasalla pysyminen. 
 
Jos oman palveluiden suosikkilistani laittaisin opetus- ja opiskelukäyttöön, se olisi: Blogger-blogi (mobiilikäytössä Wordpress-blogi), Wikispaces- tai Purot-wiki, Diigo-kirjanmerkit, Flickr-kuvanjako, YouTube-videonjako, SlideShare-diaesitysten jako, Prezi-esitykset, Etherpad-pikamuistiot, Googlen palvelut, Skype-puhelut ja chat, Twitter-mikroviestintä, Dropbox-tiedostojen jako, Yammer-viestintä, Edmodo-kollaboraatio. Kaikki tässä mainitut ovat toimineet useita vuosia. Silti pysyvää pakettia ei voi luetella. 
 
Ensimmäisenä  opettelisin Etherpadin, sitten Blogger tai Wordpress-blogin ja  Google-dokumentit, sitten Wikispaces- tai Purot-wikin ja sitten käyttötarpeen  mukaan muita. Jos olisin vasta-alkaja, laittaisin ensimmäisen vuoden  tavoitteeksi Etherpadin ja Bloggerin (Wordpress).
 
Suuri osa sometyöskentelystä on prosessointia. Some mahdollistaa toki aineistojen tuottamisen ja jakamisen, mutta oppimisen kannalta hyödyllisintä on juuri tuo työstäminen, prosessointi, matka alkutilanteesta lopputilanteeseen. Koska sometyöskentelyn opettavaisin osa tapahtuu matkan aikana, sitä on tavattoman hankala esitellä, koska se, mitä näkyy, on aina vain tilannekuva jostakin hetkestä. Emme voi luokkahuoneestakaan antaa nähtäville oppimistilannetta paitsi niin, että havainnoija tulee mukaan. Videolla toki voi välittää näkymän luokkatilanteesta, nettityöskentelyssä ei ole videoinnin kaltaista tallennusmahdollisuutta.
 
 
-  Moodle-koulutus oli kohdallani ontuva, opin juuri ja juuri käyttäjäksi, minkä jälkeen sainkin kuulla, ettei SITÄ versiota enää kannata käyttää, kun tulossa on uusi
- nyt on uusi Moodle mutta yhtäkkiä meidän pitäisikin siirtyä pilvimaailmaan - tästä  syystä haluaisin tietää, mihin kannattaa satsata
 
Kannattaa keskittyä digitaaliseen lukutaitoon. Loppujen lopuksi palvelu kuin palvelu netin tai sovellusohjelman kautta toimii samoilla periaatteilla. Lue ruutunäkymää kuin piru Raamattua. Siinä näkymässä on aina toimintavihjeitä sekä yleensä myös linkki ohjeisiin. Luo omaan hahmottamistapaasi sopiva mentaalinen malli verkkoympäristöistä, joita käytät. Et osaa suunnistaa vieraassa maassa ja vieraassa kaupungissa ummikkona. Toista ensin tuttua reittia niin kauan, että et eksy. 
 
Pieni oppimäärä HTML-peruskoodeja ei ole pahitteeksi (http://www.w3schools.com/html/html_quick.asp eikä tarvi osata ulkoa, ainoastaan löytää ja käyttää). Se ei ole juuri sen mutkikkaampaa kuin kertolasku tai patalapun virkkaaminen. Alussa vähän kummallista, mutta selkeää, kun sen oivaltaa. Mutta siis HTML:stä ei tarvitse ymmärtää mitään nykyisiä verkopalveluita käytettäessä.
 
Rajoita. Käytä ensin vain vähän ominaisuuksia ja toimintoja. Mieti, mikä on opetuksesi kannalta ja opiskelijoillesi keskeistä. Esimerkiksi ohjeiden tallettaminen nettiin ja jakaminen linkillä on hyvä alku. Samoja ohjeita voi käyttää uudelleen ja uudelleen ja muokata. Minä laadin esimerkiksi portfolio-ohjeet nettiin ja käytin niitä samoja ohjeita sitten useita vuosia, aina hiukan parannellen. Ei hukattuja monisteita.
 
Jos vain mahdollista, älä tee yksin. Yritä löytää edes yksi kaveri. Nettiasioista saa paljon paremmin tolkkua kaverin kanssa. Pidä yllä ilmapiiriä, jossa saa kysyä samaa perusasiaa vaikka kymmenen kertaa. Toiset oppivat nettiasiat valitettavan nopeasti, toiset tarvivat runsaasti aikaa. Osittain kyse on visuospatiaalisesta hahmottamisesta ja vielä niin, että luonnollisesta maastosta poiketen pitää hahmottaa vähän kuin pimeässä, sillä näet kerrallaan vain yhden ruutunäkymän. 
 
Se, mitä yhdellä ruudulla tapahtuu, ei somessa jää yhdelle ruudulle vaan leviää usein hyvinkin moneen verkkotilaan. Internet on sivujen verkosto ja sivut ovat keskenään tekemisissä kuiten neuroverkot ihmisaivoissa. Tämäkään ei riitä, vaan sivut ovat integroituneet keskenään niin, että kun kirjoitan tämän blogimerkinnän, se menee automaattisesti sekä Google+:aan että Twitteriin, josta sen voi kuka tahansa jakaa eteenpäin, siteerata, linkittää, twiittinä upottaa vaikka Storyfy-tarinaan tai lisätä Pinterest-tauluun, Scoop.it-leikekokoelmaan tai Diigo-kirjanmerkiksi, joista tämä juttu voi jälleen kulkea eteenpäin.
 
Nettiä ei voi hallita. Hallinnasta ei siksi kannata murehtia. Jos laitan nettiin tämän kaltaisen melko kuivan sisällön, jossa on mukana tekijätietoni eikä mitään epämääräisiä jorinoita kenestäkään ihmisestä, ei minun tarvitse tietää, minne tämä juttu leviää ja kuka tätä levittää. Jos jollakin on asiaa tähän yksittäiseen juttuun liittyen, hän voi lähettää minulle kommentin.
 
Terveisiä
Antti 
Katja
Jari 
Mirva
Jonna 
Susanne